Tekniikka

Yhdysliikennettä kutsutaan Internetissä peeringiksi (peer = vertainen, kumppani). FICIX:ssä peering on vastikkeetonta eli liikenne jäseneltä toiselle on ilmaista. Käytännössä peering toteutetaan yhdysliikennepisteessä BGP-protokollan avulla (BGP = Border Gateway Protocol). Ethernet-kytkin mahdollistaa yhden fyysisen yhteyden kautta yhteyden moniin muihin laitteisiin (monipisteyhteys, PMP, point-to-multipoint) . IP-tasolla BGP-protokollan avulla jäsenet rakentavat Etrhernet-verkon yli kaksipisteyhteyksiä (P2P, point-to-point). Jos jäsen ei jostain syystä halua vaihtaa liikennettä jonkun toisen jäsenen kanssa, onnistuu tämä helposti jättämällä BGP-yhteys tekemättä. Seuraavassa kuvassa on esitetty ISP X:n peeraus yhdysliikennepisteen yli muihin ISP:hin. Punaiset katkoviivat kuvaavat BGP-sessioita ISP X:n ja muiden välillä.

 

 

kuva11

 

 

 

 

 

 

 

BGP-protokollan avulla voidaan mainostaa verkon reittejä (IP-osoitteita) muille verkoille. Peeringissä mainostetaan yleensä operaattorin oman verkon osoitteet toiselle operaattorille (oma verkko + asiakkaiden verkot), jolloin toisella operaattorilla on mahdollisuus hyödyntää saatuja reittejä ja välittää niihin menevää liikennettä peeringin kautta. Jos operaattori mainostaa toiselle operaattorille kaikki Internetin reitit (tai suuren osan näistä) puhutaan yleensä IP-transitista (myös uplink ja upstream ovat yleisiä termejä). Transit on yleensä aina maksullista liikennettä eli sitä ei voi tarjota FICIX:n kautta, koska FICIX:ssä liikenteen on oltava vastikkeetonta.

Seuraavalla esimerkillä pyritään selvittämään peeringin ja transitin eroa:

 

kuva12

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Esimerkissä ISP Z (keltainen) peeraa ISP W:n kanssa (valkoinen) esimerkiksi FICIX:n kautta. Peering on aina kahdensuuntaista. Ts. W voi lähettää liikennettä peeringin yli Z:lle ja päin vastoin. Käytännössä peering toteutetaan siten, että Z mainostaa BGP:llä W:lle omat reittinsä (keltainen pallo kuvaa Z:n reittejä) ja vastaavasti W mainostaa Z:lle omat reittinsä (valkoinen pallo).

ISP Y (sininen) on esimerkissä transit-tarjoaja. Y tarjoaa IP-transitia sekä W:lle että Z:lle mainostamalla näille BGP:n avulla kaikki Internetin reitit (vihreä pallo). Näiden kaikkien reittien sisällä ovat Y:n omat reitit, mutta myös Z:n ja W:n reitit. Ts. Y mainostaa Z:lle W.N reitit, jotka Y saa transit-yhteyden kautta (valkoinen pallo). Vastaavasti Y mainostaa W:lle Z:n reitit.

Jos Z:n ja W:n välinen peering yhteys katkeaa, siirtyy W:n ja Z:n liikenne kulkemaan ISP Y:n kautta. Huom! Transit yhteyden Y:lle katketessa Z ei voi liikennöidä Internetiin ISP W:n kautta, koska W ei tarjoa Z:lla transitia (W ei mainosta kuin omat reittinsä Z:lle). Sama pätee vastaavasti W:lle.

ISP:t Z ja W pyrkivät hyödyntämään peering-yhteyttään mahdollisimman tehokkaasti, jotta molempien maksullisten transit-yhteyksien kuorma laskee. Yleensä operaattorit suosivat aina reittejä, jotka saadaan peeringin avulla tilanteessa, jossa peeringin kautta on reititysmielessä lyhyempi tai yhtä pitkä matka kohteeseen kuin transitin kautta (AS-polku).

Usein peeringiä perustellaan sen laatua parantavalla vaikutuksella, kun saadaan muodostettua suoria yhteyksiä toisiin operaattoreihin. Todellisuudessa verkkojen määrä (ns. AS-polun pituus) ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen yhteyden laatuun. Tärkeämpää laadukkaassa Internetin yli muodostetussa yhteydessä on ruuhkaton ja mahdollisimman suora fyysinen reitti. Tärkein tekijä peeringissä on sen kustannustehokkuus operaattorille ja mahdollinen markkina-arvo.